Tänään syntyi matkaevääksi munakasrulla.
6 munaa
3dl maitoa
mausteita
hirvirouhetta
juustoa
Munakastaikina uunipellille ja uuniin 20 min ja 225 astetta.
Pakastimen kätköistä löytyi vielä viime syksyinen hirven paistin pala. Siitä sitten pyhäruokaa perheelle. Lihan otin jo illalla sulamaan ja tarkoitus oli että aamulla sitten mausteiden hieromista pintaan ja muutama tunti vielä odottamista. Toisin kävi, koska emäntä nukkui puolille päivin.
Toisella kertaa sitten pidemmällä kaavalla.
Alkuun isommat kalvot pois. En ole siinä hommassa mikään mestari mutta luulen saaneeni pois sen mikä oli tarpeen.
Hieroin paistin pintaan suolaa ja pippuria. Hetken sai levätä ja sen jälkeen valurauta pannulla hieman väriä pintoihin.
Paisti uunivuokaan ja pannunpesuvesi mukaan.
Hirven lisukkeeksi laitoin lanttua ja naurista uunissa hauduttaen. Ne valmistuvat samassa ajassa kuin paistikin, joten aika helppo ruoka.
Lantuista ja nauriista leikkasin päät pois. Ripottelin päälle suolaa ja pippuria sekä nökäreen voita. Sitten folion sisään paketiksi.
Uunin lämpötila oli siinä 125 astetta. Lihan otin pois kun mittari näytti 60 astetta ja aikaa meni reilu pari tuntia. Lisäsin lämpöä lähes 200 asteeseen ja paketit saivat paistua vielä puoli tuntia. Sillä aikaa paisti lepäsi peiton alla.
Paisti siivuiksi ja muutama parvekepuutarhan tomaatti mukaan sekä puolukoita. Muinaisateria on valmis. No, muinaisuudessa ei tainnut noita tomaatteja olla.
Sain tyttäreltä vuosi sitten kesällä tuliaisina ns. matkamuistosiemeniä. Paketin päällä oli hurja kuva ja siellä luvattiin olevan Ghost Chilin siemeniä. Mainittiin myös Bhut Jolokia synonyyminä. Niinkuin onkin. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.
Koska kasvin kerrottiin olevan hitaasti alkuun lähtevä niin istutin syksyllä siemenet. Yksi niistä iti. Kasvi kasvoi sisällä ja oli alkuun oikein hyväkuntoinen. Keväällä siihen isku jokin kasvitauti, mutta sain sen selätettyä. Parvekekauden alkaessa se oli jo tosi hyväkuntoinen ja aloitti pian kukinnankin.
Vaan mikä ihmeen chili on kyseessä?
Se ei vastaa mielestän Bhut Jolokian näköä.
Se kukkii edelleen kovasti ja tuottaa myös satoa.
Hoidin sitä paljain käsin ja nyt on jo toista päivää hienoinen polte kämmenselissä. Bhut Jolokiasta sanotaankin että sen hoitamisessa kannattaa suojata kädet. Kapasiinia tässä taitaa olla yllinkyllin. Maistamisiin en ole vielä ryhtynyt.
Hiljalleen ovat kysymässä.
Jos joku tunnistaa mikä lajike on kyseessä niin saa mieluusti vinkata. Googlen hauilla ja chili-harrastajien sivujen kautta en ole vielä onnistunut vakuuttumaan lajista lainkaan.
Hedelmät kasvavat oksien alla piilossa, ovat ohuita ja kohtalaisen pitkiä kasvin kokoon nähden. Ja tosiaan jo kasvin hoitaminen saa kädet kirvelemään.
J.K.
Tutkimusten jälkeen on toistaiseksi päädytty siihen että chilini on Pusa Jawla.
Tämä vuosi on ollut hyötykasvatuksen merkeissä hieman erilainen kuin aikaisempi. Parvekepuutarhan kaikki taimet eivät ole lähteneet kasvuun.
Kurkkua yritin niin omista kuin kaupan taimista, mikään ei lähtenyt kasvuun. Tomaatti sensijaan lähti ja hyvin runsaana, mutta varsinainen sato ei ole suoraan verrannollinen viidakkoon joka on vallannut parvekkeeni.
Satokausi on alkanut. Yrttejä toki montaa laatua, mutta vähitellen myös muuta satoa. Yhtä hienoa joka aamu 🙂
Chilit tuottavat kyllä, mutta pääosin vain ne vanhat siemenet.
Vuosi sitten sain tyttäreltä bhut Jolokian siemeniä. Se kituutteli talven läpi työhuoneessani ja on nyt intoutunut tuottamaan bodeja.
Ulkonäkö tosin poikkeaa – ainakin vielä – niistä mitä löydän samasta lajikkeesta somesta. Onkohan sittenkään pussin mukaisia siemeniä sisällä???
Kaupan taimesta syntyy hedelmää. Yllättävän maukas tämä tuntematon lajike.
Varsinainen rehottaja ja ja kasvaja on tänä vuonna basilika. Se jaksaa versota uusia lehtiä. Päätyy ehkä vielä sisälle, koska mitään syksyn merkkejä siinä ei vielä ole.
Kaupan taimi oli myös sellainen jossa varsi tuottaa tomaatteja ja juuristo perunoita. Tomaatit ovat ainakin mallikelpoisia 🙂 Perunannosto sitten vasta kun tomaattisato on syöty.
Kokeilevan keittiön sadonkorjuu kokeiluja.
Parvekepuutarhassa kasvaa lukuisia perusyrttejä. Keräsin niitä litran verran satunnaisilla määrillä.
Mukana on basilikaa, lehtipersiljaa, salviaa, mäkimeiramia, timjamia, minttua, korianteria sekä yksi chili.
Yrtit tehosekoittajaan ja pieneksi – melkein tahnaksi.
Sekaan raffinoimatonta suolaa 1/2 kiloa – eli kaikki mitä kaapista löytyi.
Lisää sekoittamista, niin suola ja yrtit sekaantuvat hienoksi.
Kaikki uunipellille ohueksi kerrokseksi. Laitoin alkuun viimein esiin tuleeseen aurinkoon kuivumaan. Päivän päätteksi siirrän sisälle. Saa kuivua muutaman päivän ja sitten vain purkitetaan. Ja nautitaan.
Kuivata voi myös uunissa pienellä lämmöllä. Vaan kuivuuhan tuo itekseenkin tai vaikka saunan lauteilla.
Välimaistelua on jo pitänyt tehdä 😀
Näin kesäisenä päivänä oli kaivettava grilli esiin ja ryhdyttävä grillauspuuhiin. Perinteiset makkarat ja sienet sekä sipulit. Jotakin uutta teki mieli kokeilla ja kaupasta päätyi mukaan isoimpia katkarapuja mitä pakastekaapissa oli.
Sulaneille katkoille sipaisu öljyä ja grilliin.
Dippikastikkeeksi katkoille syntyi jännä soosi.
Voita
Misokeittoa – siis tahnaa
Raastettua inkivääriä
Korianteria
Chiliä – tietenkin itse kasvatettua
(Sitruunatilkka sopisi myös mukaan, samoin valkosipuli… )
Kaikki sekaisin ja valmista tuli. Käytin voin mikrossa, mutta voi sen sulattaa muutenkin.
Ja sitten grillissä paistuneet katkat hyppysiin ja dippailemaan 🙂
Katkarapu ei ole lempiaineksiani, mutta tämä kyllä hurmasi totaalisesti. Ehkä kehitän vielä jotakin omaperäistä myös katkaravuista.
Tämän kokeilun innovaattorina toimi K-keittiö
Pakastimen kätköistä löytyi tälle päivälle hirven ulkofile.
Sulatin sen rauhassa ja otin sillä aikaa esille tarvittavia lisukkeita. Hieman silavaa – samasta pakastimesta, rosmariinia, suolaa, pippuria ja voita.
Alkuun ylimääräisiä kalvoja hieman pois.
Valurautapannuun köntsä voita ja rosmariinin oksa makua antamaan. Kun pannu hiljeni niin fileen palat pannulle saamaan väriä ja paistamaan pinnat kiinni.
Hyvä tuoksu levisi heti keittiöön 🙂
Vuoan pohjalle laitoin sipulia ja kaalia antamaan makua. Lisäksi sinne olisi voinut laittaa mitä juuresta vaan, mutta tyydyin tällä kertaa tähän komboon. Fileet vuokaan päällimmäisiksi ja mausteet (suola ja pippuri) mukaan.
Pannuun lisäsin vielä paistoliemen ja 1 dl vettä sekä päällimmäiseksi silavapalat pitämään huolta siitä, että filee ei kuivu. Silava ei ehdi kokonaan sulaa uunissa, joten sillä voi sitten vaikka huoltaa pannut.
Vuoan peitin foliolla ja lisäsin paistomittarin. Folio pitää huolta nestekierrosta, jolloin erityistä välivalelua ei lihalle tarvitse tehdä.
Hyvä sisälämpötila tälle fileelle on 65-66 astetta. Paistoin miedolla lämmöllä (n. 170 astetta) hieman vajaan tunnin.
Paistamisen jälkeen liha vetäytyi peiton alla puolisen tuntia. Hyvä oli siivuttaa ohuiksi siivuiksi. Päälle vielä tuoretta rosmariinia ja sormisuolaa.
Vuokaan jääneestä nesteestä ja kermasta valmistin paistopannulla maukkaan kastikkeen, johon lisäsin (myös pakastimesta 😀 ) suppilovahveroita.
Tänään syntyi kokeilevassa keittiössä mielenkiintoisia ja maukkaita kaalipihvejä uudesta kaalista.
Kaapista kaalin lisäksi sitä mitä sattuu olemaan ja voita.
Leikkasin kaalin parin sentin paksuisiksi ”pihveiksi” kaiken pohjaksi. Kaalia oli kaikkiaan 350g
Sipulit silpuksi. Puolikas jättisipulia ja 4 valkosipulin kynttä.
Voita reilusti, vaikka lähemmäs 100g
Voi kasariin ja sipulit voisulaan hautumaan.
Voisula-sipuliseosta kaalipihvien päälle ja uuniin 225 astetta ja puolisen tuntia. Sen jälkeen juustot päälle ja vielä uuniin n. 10 min. Mausteeksi päälle vielä suolaa ja mustapippurirouhetta.
Kaalipihvien kaverina uuniin päätyivät lämpiämään haukimurekepihvit. Hyvää yhdessä.
Annoksessa lisukkeena tomaattia ja salaattia sekä kesäperunan verran kirkasta perunasalaattia, jota syntyi edellisen päivän jäänteistä.
Chilin ystävänä olisin voinut laittaa kaalipihveihin mukaan tuoretta chiliä, mutta unohdin. Näitä teen vielä uudelleen.
Liha-aarteistosta poimin esiin hirven pyöröpaistin. Ajattelin laittaa sen pataan muhimaan ja se oli oikein hyvä päätös.
Alkuun palasiksi hieman sipuleita ja porkkanaa.
Lisäksi tarvittiin se hirvi ja 1 dl punaviiniä, 2 dl vettä, 1 rkl hunajaa, chilipalko sekä rosmariinia ja suolaa.
Öljyssä ja voissa ensin freesausta juureksille. Loput ainekset pataan.
Sitten vain uuniin miedolle lämmölle n. 125 astetta ja 5-6 tuntia.
Paisti pois padasta ja folioon lepäämään siksi aikaa kun valmistuu lisukkeet.
Kaveriksi syntyi juuresmuusia ja kastiketta. Kastike syntyi padan pohjalle kertyneestä nesteestä ja kermasta.
Hyvää oli ja kaikki meni.
Pääsiäispöydän alkusalaattina oli kylmäsavuloheen ja marinoituun fenkoliin pohjautuva salaatti.
Marinoitu fenkoli voisi sopia myös monen muun ruuan ohelle, joten ohje talteen.
Tarvitaan kaksi fenkolia kahdeksan hengen alkusalaattiin. Pese ja kuivaa fenkolit. Leikkaa ne pieniksi kuutioiksi ja laita kulhoon. Lisää tilli, sitruunamehu, oliiviöljy, suola, mustapippuri sekä ripaus sokeria. Sekoita ja jätä maustumaan. Kolmisen tuntia oli tässä kokeilussa maustumassa. Tosin voi hyvin tehdä myös isomman annoksen ja käyttää sitten viikolla erilaisiin kohteisiin.
Lautaselle kokosin pohjalle kahta laatua vihreää salaattia. Kurkkua, minitomaatteja ja kylmäsavulohta sekä ohuiksi siivutettua mangoa (yksi mango riitti kahdeksaan salaattiin hyvin). Kaiken päälle lusikoin öljyineen päivineen fenkolit.
Hyvää tuli.
Tänään oli kokeilevan keittiön raaka-aineena karitsan kyljykset. Paketti löytyi pakastimesta. Syksyllä ostin puolikkaan karitsan ja vielä löytyy maukkaita paketteja käyttöön.
Esille kaikkea tarvittavaa:
pakastettuja metsäsieniä – omaa satoa 🙂
sipulia ja valkosipulia pilkottuna pieneksi
punaviiniä
voita
suolaa
pippuria
vettä ja kasvisliemikuutio tuli myös käytettyä
Kyljykset ensin pannuun voissa paistumaan sen verran että pintaan sai hieman väriä.
Kyljykset uunivuokaan ja sipulit sekä sienet samaan pannuun kuullottumaan. Perään vielä vesi ja kasvisliemikuutio (omat keitetyt liemet ovat loppu, joten oli pakko tyytyä kuutioon. Tai ehkä sen voi jättää vain pois.)
Liemi ja sienet sekä sipulit vuokaan, niin että liemi peittää kyljykset. Sekaan vielä loraus punaviiniä sekä mausteiksi suola ja pippuri.
Koko komeus uuniin tunniksi vajaaseen 200 asteeseen..
Lisukkeeksi tuli tällä kertaa ruusukaalia. Maistuivat pitkästä aikaa oikein hyviltä.
Hyvä ja helppo ruoka. Menee jatkoon.
Joulun pöytä sisälsi joukon vanhoja tuttuja ja perinteen kantamaa tähän päivään.
Kaikki pidämme kaloista, joten niitä tulee kokeiltua. Netin uumenissa on paljon hyviä ohjeita, joita varioimalla saa itselleenkin yllätykseksi maukkaita koostamuksia.
Tässä niistä pari.
Annoskuvia tai ruokapöytäkuvaa niistä ei ole, herkut kaikkosivat ennenkuin muisti ajatella reseptien talteen laittamista 😀
Thaikkusilli
sillifileetä (perinteisiä tai kevytsuolattua)
Liota tarvittaessa muutamia tunteja
Liemi
6 valkosipulinkynttä
pala inkivääriä siivutettuna
2 kpl itsekasvatettua chiliä
3 dl vettä
0,5 dl sokeria
1 dl väkiviinaetikkaa
6 kpl kaffirlimetinlehteä
korianteria reilusti
Keitä liemi ja anna jäähtyä.
Lisää jäähtyneeseen liemeen siivutetut sillipalaset, muutama korianterin varsi ja anna tekeytyä kylmässä vähintään 1 vrk
Tarjoiluastiaan pinnalle silputtua koriantaria.
Silli meni yhdellä syöntikerralla. Hyvää lientä jäi, joten joulupöydän raakakypsytettyä siikapaloja päätyi liemeen aterian jälkeen. Hyvän maustuivat nekin joulupäiväksi. Aivan loistava liemi, jos pitää aasialaistyylisestä makumaailmasta.
Rapuahvenet
Toinen kokeilu oli rapusilakat, joista silakoiden puutteen vuoksi tuli rapuahvenet.
Käymissäni kaupoissa ei missään myyty joulun alla sen paremmin tuoreita kuin pakastettujakaan silakoita. Otin sitten pakastettua ahvenfilettä tähän kokeiluun.
Liemi
1 dl väkiviinaetikkaa
5 dl vettä
1 rkl suolaa
ahvenfileitä 5 kpl
1 purkki ravunpyrstöjä suolaliemessä
150 g ranskankermaa
1 dl sitruunamajoneesia
3 kpl valkosipulinkynsi
tilli- ja persiljasilppua
1 puristettu lime
1/2 tl suolaa
Tilliä ja persiljaa
Tässä ohjeessa lientä ei keitetä, sekoittaminen riittää.
Alkuun jäiset ahvenet sulamaan liemeen muutamiksi tunneiksi.
Lionnan jälkeen sekoitetaan loput ainekset ja viipaloidaan ahvenet annospaloiksi.
Sekoitetaan joukkoon tilli- ja persiljasilppua.
Sekoitetaan ranskankerma, majoneesi ja lime sekä halutut mausteet.
Purkitetaan ja laitetaan tekeytymään seuraavaan päivään jääkaapissa.
Sitten ei muuta kuin nautitaan 🙂
Kumpikin ohje päätyy jatkotyöstämiseen.
Innoittajat täällä: Thaikkusilli ja Rapuahvenet
Kokeilevassa keittiössä tänään käsittelyssä karitsan jauheliha. Selaisin monia reseptejä, mutta päädyin Krista Niiniharjun ragu-reseptin variointiin.
Tomaattia ja tuoretta chiliä löytyi vielä parvekepuutarhasta, vaikka marraskuuta jo eletään. Niitä hyödyntäen syntyi yllättävän maukas kastike. Lisukkeeksi laitoin nuudeleita, vaikka porkkanoiden vuoksi ruoka oli ihan sellaisenaan sopiva syötävä
Paahdetut tomaatit ja chilit:
tomaattia
kokonaisia chilejä
oliiviöljyä
suolaa
rouhittua mustapippuria
Kastike:
iso sipuli
4 valkosipulinkynttä
6 porkkanaa
oliiviöljyä
400 g karitsan jauhelihaa
3 dl vettä
Mutti tomaattipyre purkki
valkoviinietikkaa
tuoretta chiliä
1 tl sokeria
suolaa maun mukaan
rouhittua mustapippuria
tuoretta timjamia
tuoretta rosmariinia
Tee ensin tomaait valmiiksi. Uuni 200 astetta. Puolita kirsikkatomaatit leivinpaperin päälle uunipellille. Pirskota päälle oliiviöljyä, mausta suolalla ja pippurilla. Paahda uunin ylätasolla noin 20 min.
Kuori ja hienonna sipulit. Suikaloi porkkanat ohuiksi tikuiksi. Kuullota sipuleita ja porkkanaa öljyssä muutaman minuutin ajan. Lisää jauheliha ja jatka paistamista.
Lisää joukkoon loput ainekset. Hauduta ilman kantta noin 10 minuuttia. Lisää tuore, hienonnettu timjami sekä rosmariini ja hauduta vielä hetki.
Lisää kastikkeen päälle uunissa paahdetut tomaatit.
Tarjoa lisänä vaikka nuudelia, perunaa tai riisiä oman mieltymyksen mukaan.
Tänään oli käyttövuorossa aikaisemmin jääkaappiin päätyneet punajuuret. Jostain syystä ei ole ollut aikaa ja jaksamista niihin perehtymiseen. Tänään oli käytössä ainakin aikaa.
Käsittelyyn pääsi seuraavat punnitut ainekset:
Punajuuret, raakaraasteena 700g
Sipulit, kelta- ja punasipulia 235g
Valkosipulia 20g
Itsekasvatettua chiliä 3g 🙂
Hirven jauheliha 700g
Rotunaudan jauhelihaa 350g
Suola 9g
Mustapippuria
Kaksi kananmunaa
Kermaa 1dl (olisi voinut laittaa koko purkin)
Paistamiseen voita 100g
Ensiksi kuorin punajuuret ja raastoin ihan käsipelillä
Sipulien ja chilin pikkomiseen käytin moottorivoimaa
Yhdistin edelliset ja vähitellen lisäsin jauhelihaa mukaan.
Lopuksi mukaan mausteet ja kananmunat sekä kerma.
Otin esille kaikki mahdolliset paistinpannut, koska taikinaa tuli aika paljon.
Pihveistä tuli aika pieniä. Paistoin miedolla lämmöllä, koska raaste oli raakaa.
Iso keko tulikin 🙂
Energiatiedot koko satsista Yazion mukaan:
Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi