Tiedätkö tunteen tai tilanteen kun jokin asia vaan pyörii mielessä, eikä siltä saa rauhaa. Minulla on ollut katkarapujen kanssa juuri tuollainen kamppailu mielessä. En edes pidä katkaravuista, silti on ollut tarve saada niitä. Nyt päätin käyttää niiden kanssa vähän enemmän suunnittelua ja valmistin kokonaisen ruuan teeman ympärillä.
Se kyllä kannatti ja kokeilu menee varmasti jatkoon. Joten nyt sitten ohjeen tallennusta.
Edellisenä päivänä tein valmiiksi valkosipuli-korianterivoita. Paino sanalla valkosipuli 😀 Klöntti voita, kourallinen korianteria ja yksi valkosipuli. Jälkimmäiset pieneksi leikkurilla ja voin kanssa sekaisin, vähän suolaa mukaan. Sitten vaan pötköksi ja kylmään.
Voita, valkosipulia ja korianteria
Katkaravunpyrstöt olivat pakasteita, joten otin ne hyvissä ajoin sulamaan.
Sulamisen aikana pilkoin kesäkurpitsaa tikuiksi ja vihreää parsaa palasiksi.
Ainekset paistoin pannulla valkosipulivoi-öljy seoksessa muutaman minuutin melkein kypsäksi. Lisäsin lorauksen limen mehua.
Nostin paistokset lautaselle ja pannulle pääsi vuorostaan jättikatkaravun pyrstöt.
Nekin valmistiuvat valkosipulivoi-öljy seoksessa. Päälle ripottelin suolaa, mustapippuria, paprikarouhetta, chilijauhetta ja limen mehua.
Valmiit katkaravut nostelin edellisten paistosten päälle.
Kaunista ja valmista tuli. Lisukkeena oli vielä kesäperunalohkoja, joiden kastikkeessa oli öljyä, limen mehua (sitä tulikin nyt vähän joka paikkaan 😀 ), sinappia, persiljaa ja basilikaa sekä suolaa.
Hyvää tuli ja tehdään toistekin.
Poikkea myös toisessa blogissani Sinun hyvä elämä
Jalapenot soveltuvat oikein hyvin. Lisäksi mukaan pääsivät Lemon Drop ja Aji Cristal sekä tunnistamaton tuliaischili. Muutama pieni Habanero Orange piti laittaa kokeiluun.
Haluamasi tuorejuusto sopii ihan sinällään täytteeksi. Tälläkertaa laitoin isompiin mukaan myös katkarapu-korianteri-lime sekoitusta tuorejuuston kanssa.
Jos olisi ollut isompi satsi kyseessä niin täytetahnan olisi voinut tehdä koneellisesti. Nyt vaan rouheasti veitsellä vähän pilkkoen 😀
