Perusta sinäkin oma Blogaaja.fi blogi ilmaiseksi >>
Lainaa.com

Minulla on unelma

Ruokaohjeita ja bloggaamista

Isoäidin liharullat

Isänpäivän ruokalistalle päätyi isoäidin liharullat. Jostain syystä en ole niistä kirjannut ohjetta ylös vaikka olen niitä aikasemminkin tehnyt.

Vilkuilin vanhoja ohjeita Kotiruoka – keittokirjasta sekä Maija keittää kirjasta. Mielessä siinsi ihanan mureat kermakastikkeessa muhineet liharullat. Siispä hyvä liha kaupasta matkaan ja ruokaa tekemään.

Näitä tarvitsin: 

  • Naudan sisäpaistipala
  • Kuivattuja luumuja
  • Aura sinihomejuustoa
  • Pekonia
  • Suolaa
  • Valkopippuria
  • Voita paistamiseen
  • Kermaa
  • Luulientä (oma tekemää) tai lihaliemikuutio
  • Maitzena suurustamiseen tarvittaessa

Aluksi leikkasin paistin ohuiksi siivuiksi ja nuijin niitä ihan vaan nyrkillä. Ladoin lihat lautaselle niin että samalla meni joka väliin suolaa ja valkopippuria. Saivat maustua sillä välin kun valmistelin muut tarvikkeet esille.

Lihat maustumassa

Rullausvaiheessa lisäsin lihan päälle pekonia ja luumua tai vaihtehtoisesti pekonia ja sinihomejuustoa. Käytännössä sisälle voi laittaa mitä vaan itselle mieluista.

Pekonia ja luumua

Kääryleen muotoon ja paketti tikulla kiinni. Luumulliset saivat yhden tikun ja sinohomejuustolliset kaksi tikkua. Pitäähän ne jotenkin erotella 🙂

Rullakasa

Paistinpannulla voissa hieman pintoja kiinni, niin pysyy mehevyys rullassa. Paistamisen ajaksi kannattaa laittaa tuuletus päälle. Meillä tänään reagoivat palohälyttimet pariin kertaan. Olivat vähän herkällä päällä.

Pintaan väriä

Asettelin rullat valurautapataan hautumaan. Päälle pannunpesuvettä (paiston jälkeen pannulle vettä ja kaikki maut talteen. Siivilöin veden ennen pataan laittamista) sekä purkillinen kermaa.

Padassa hautumassa

Hautumisen aikana tunnustelin liemen makua. Tarvittaessa voi lisätä haluamaansa maustetta mukaan. Liemestä tein lopulta hieman kastiketta suurustamalla Maizenaan. Hyvin voi ihan jauhoilla suurustaa, mutta tällä kertaa näin. Kastikkeita meillä ei paljon käytetä, niin en osaa niitä oikein tehdä. Nyt oli niin hyvänmakuiset liemet että oli pakko vähän koittaa tehdä.

Hauduttelin rullia tunnin verran ehkä vähän ylikin. Kun rullat pysyvät nesteen sisällä niin ne eivät pääse kuivumaan. Jonkun kerran kääntelin päällimmäisiä ympäri hauduttamisen aikana.

Kypsä rullakasa

Kypsistä rullista poistin tikut. Paitsi homejuustoisista, jotta tunnistaa myös pöydässä, jos sellaiseen on tarvetta.

Annos

Mielettömän hyvien ja mureiden liharullien lisukkeena oli keitettyjä perunoita, porkkanaa sekä uunissa paahdettuja punajuuria. Upean makuinen kastike kruunasi aterian.

Kyllä isoäidit tiesivät miten hyvä ruoka tehdään.

Tofunkaltainen curry

Kaupassa käteeni löysi Tofunkaltainen härkäpapuvalmiste palana. Uusia tuttavuuksia lähdetään aina kokeilemaan. Selasin erilaisia käyttötarkoituksia ja päädyin hieman tuunattuun curryyn.

Ruoka oli hyvää ja lisäksi sille keitin riisiä.

Mitä tarvitsin:

  • 1 sipuli
  • 3 valkosipulinkynttä
  • 1 pkt Tofunkaltainen Valkosipuli ja yrtit
  • 1 bataatti
  • 4 tomaattia
  • 1 varsi varsiselleriä
  • 2 rkl tomaattipyreetä
  • 1 paprika
  • 1 purkki kookoskermaa + desin verran purkinhuuteluvettä
  • Koskenlaskijajuustoa
  • Oliiviöljyä paistamiseen
  • Hieman chiliä 🙂
  • Curryjauhetta
  • Kurkumaa
  • Korianteria
  • Suolaa
  • Lisukkeena riisiä

Tofunkaltainen curry

Miten tein

  • Sipuli ja valkosipuli pilkotaan pieniksi kuutioiksi.
  • Pannulle loraus oliiviöljyä.
  • Tofunkaltainen murustetaan kuumalle pannulle käsin. Murenee mukavasti.
  • Sekaan silputtu sipuli, valkosipuli kuullottumaan.
  • Lisätään mausteet – curry ja kurkuma
  • Lisätään pieniksi kuutioidut bataatti, paprika, varsisellerit, chili ja tomaatit.
  • Lisätään mukaan tomaattipyre, kookoskerma sekä hieman Koskenlaskijajuustoa.
  • Sekoitetaan ja tarkistetaan maku – lisätään tarvittaessa suolaa.
  • Haudutetaan kannen alla 20-25 min. välillä sekoittaen. Jätä vähän suutuntumaa vihanneksiin.
  • Silputtu korianteri valmiin tuotoksen päälle.
Keitä riisi curryn muhimisen aikana
Nauti 🙂

Hapanjuurileivonta

Nyt olen aloittanut täysin uuden tutkimusmatkan. Pitkään on mielessä ollut hapanjuurileivonta. Todellakin pitkään, varmaan vuosia. Nyt oli ilmeisesti aika otollinen ja ryhdyin kokeilemaan juuren tekemistä. Halusin tehdä sen itse alusta saakka. Pieni kemisti minussa nostaa päätään 😀

Ensiksi siis juuren tekoon. Se siinä aloittamisessa eniten kirrasi, kun ajattelin että on niin puljaamista ja vähintäänkin tunaroin koko juuren piloille. Luin monia ohjeita ja kaikki vaikutti monimutkaisilta alkuun. No, eivät ne lopulta sitä olleet, sillä juuren herättelyn kaava on kuitenkin sama tekijältä toiselle. Päätin lopulta lähteä seuraamaan K-ruoka sivun ohjetta millin tarkasti.

Ensiksi jauhokauppaan. Tämä perhe ei ole varsinainen leipuriperhe, joten sopivia jauhoja ei taloudessa ollut. Ja sitten kun opetellaan niin suoraan syvään päätyyn 😀 Valikoin juurentekoon luomujauhot, venhäjauho ja ruisjauho.

Lisäksi tarvittiin isoja lasipurkkeja. Juuri muuttaa välillä puhtaaseen purkkiin.

Lyhykäisyydessään ohje tässä, tarkemmin siis tuolla K-ruoka sivulla tai muualla mitä haulla voi löytää.

  1. Alkuun tarvitaan 1 desi (100 g) haaleaa vettä (keitetty ja jäähdytetty) ja 1 desi (60 g) luomuruisjauhoja ja sekoitetaan
  2. Purkki ilmavasti kiinni tai harso päälle ja lämpimään pariksi päiväksi. Meillä se asuu saunassa.
  3. Kolmantena päivänä uusinta eli: 1 desi (100 g) haaleaa vettä (keitetty ja jäähdytetty) ja 1 desi (60 g) luomuruisjauhoja ja sekoitetaan. Palauta lämpimään.
  4. Neljäntenä päivänä uusinta: 1 desi (100 g) haaleaa vettä (keitetty ja jäähdytetty) ja 1 desi (60 g) luomuruisjauhoja ja sekoitetaan. Palauta lämpimään.
  5.  Viidentenä päivän ensimmäinen muutto uuteen purkkiin. Ota puhdas purkki ja mittaa sinne 30 grammaa juurta. Lisää 60 grammaa haaleaa vettä ja 60 grammaa jauhoja, joista 40 grammaa on luomuvehnäjauhoja ja 20 grammaa luomuruisjauhoja.
  6. Kuudentena päivänä toinen muutto puhtaaseen purkkiin.  Purkkiin mitataan 30 g juurta. Lisää 60 g vettä, 40 g luomuvehnäjauhoja sekä 20 g luomuruisjauhoja. Nosta taas lämpimään.
  7. Seitsemäntenä päivänä juuri on valmis ja ei kun leipomaan.

Ja pitihän sitä kokeilla. Ensimmäinen kokeilu ei vielä valloittanut, mutta toisella kerralla juuri toimi jo mallikkaasti ja sain ehkä parasta leipää ikinä.  Omaa reseptiä en siitäkään kirjaa, vaan kerron minkä mukaan lähdin tekemään. Ja millin tarkasti seurasin ohjetta ja katselin videoita.

Bella Tablen sivulta löysin mainion ohjeen Hapanjuurileipä 101

Tuota ohjetta seuraamalla sain mitä maistuvimmat leivät. Tein siitä kaksi komeaa leipää.

Maku oli mainio, kuori rapea ja kivan kova. Ensimmäinen leipä meni maistellessa ja tunnustellessa koostumusta. Kimmoisa oli ja painaessa kasaan leipä palautui muotoonsa nopeasti.

Myöhemmin lisää ja ehkä omiakin ohjeita. Pitää vaan opetella vielä.

Hapanjuurileivät seuraavalla kierroksella.

Hieno ja mahtava maailma on löytynyt. Oletko sinä juurileipuri?

 

Hyvää ystävänpäivää ja liukasta laskiaista

Ystävänpäivä ja laskiainen mahtuvat samalle viikolle. Havahduin laskiaissunnuntaihin ja päätin leipoa itse laskiaispullat. Ohje oli perus pullaohje ja onnistui yllättävänkin hyvin. Sitten ei muuta kun ystävän kanssa pullakahveille rannalle.

Se oli ehkä ihan liikaa ajateltu, sillä kädet jäätyivät jo siinä vaiheessa kun rakentelin laskiaispullia kokoon 😀 Pullaa mutustellessa mietin mistä koko ystävänpäivä on saanut innoituksensa. Omassa lapsuudessani tai nuoruudessani sitä ei liiemmin vietetty.

Toisessa blogissani enemmän Ystävänpäivän verisemmästä historiasta: KLIK

Laskiaspullaohje

  • 25 ghiivaa
  • 2½ dl maitoa
  • 2 kananmunaa (toinen taikinaan, toinen voiteluun)
  • 1 dl sokeria
  • ripaus suolaa
  • kardemummaa
  • 7-8 dl vehnäjauhoja
  • 75-100 g voita tai margariinia

Työjärjestys:

  1.  Sekoita hiiva kädenlämpöiseen maitoon
  2.  Lisää muna, sokeri, mausteet ja osa jauhoista. Sekoita tasaiseksi.
  3. Alusta loput jauhot taikinaan.
  4. Lisää pehmeä voi.
  5. Anna taikinan kohota liinalla peitettynä kaksinkertaiseksi.
  6. Leivo taikinasta 10 pullaa. Anna niiden kohota hyvin pellillä liinan alla.
  7. Voitele pullat munalla. Ripottele pinnalle raesokeria.
  8. Paista pullat uunin keskitasolla 220 asteessa n. 10 – 12 min.

Halkaise pullat ja laita sisälle hieman hilloa tai mantelimassaa oman mielihalun mukaan. Päälle kermavaahtoa. Hattu päälle ja namsnams.

Kahvi ja pulla maistuivat rannalla jossa oli todella kylmä. Keväämmällä sitten uudelleen uuden leipomuksen kanssa.

Kokkikerho innostaa keittiötöihin

Olisiko kiva kokata ja opetella asioita yhdessä lasten kanssa? Vai kaipaako koululainen helppoja välipalaohjeita ja innostavaa tekemistä koulun jälkeen? Ehkä myös kivaa kaverin kanssa yhdessä tekemistä.

Olen ajatellut käynnistää verkkokokkikerhon ja laittaa parhaimmat huikeat reseptini ihan uuteen palveluun 😀

Kokkikerho on hyvä tapa opetella ruuan valmistamista ja harjoitella keittiötaitoja.

Kokkikerhon ohjeet ja opetukset on suunnattu lapsille n. 8-14 vuotiaille. Kerhon ohjeilla voi tehdä vaikka maukkaan välipalan koulun jälkeen itsekseen. Kaikkein hauskinta kokkaus on yhdessä oman aikuisen kanssa

Verkkokokkikerho koostuu välipala- tai ruokaohjeista, jotka ovat helposti toteutettavissa ja usein käytetyt raaka-aineet voivat löytyä kotoa kaapista. Ohjeet on laadittu siten, että niissä hyödynnetään mahdollista ruoka- tai raaka-ainehävikkiä.

Joka viikko kerhon toimintakaudella ilmestyy uusi kokkikerhokerta ohjeineen. Mukana on kirjallinen ohje ja usein myös linkki videotallenteeseen, jossa on mukana seikkaperäinen ohjeistus työvaiheista. Kerhon tehtävissä on ruokaohjeiden lisäksi pientä visailua ja tietoiskuja teeman mukaan.

Olisiko käyttöä? Kiinnostuitko? Lue lisää täältä KLIK

Kokkikerho

Yön yli sämpylät

Nyt on aikaa verestää vanhoja taitoja. Leipominen on pitkään ollut poissa arjesta. Itse en paljon leipomuksia syö ja työ on vienyt tietenkin sieltä arjesta leijonan osan. Nyt on aikaa vapautunut 🙂 Elämäntilanteen muutoksesta voit lukea enemmän vaikka TÄSTÄ ja TÄSTÄ 

Joskus viime vuosituhannella pyörittelin yhtä kesäkotia upeiden nuorten työntekijöiden kanssa. Siellä oli aina aamuisin vastapaistettuja sämpylöitä. Hyvin kätevästi tehtiin. Illalla taikina valmiiksi ja yöksi kylmiöön. Aamulla taikina nosteltiin pelleille ja uuniin. Se oli nopeaa. Päätin etsiä esiin tuon ohjeen ja yhden variantin löysinkin Iltalehdestä 

Siispä testaamaan sitä.

Tarvikkeet:

  • 5 dl vettä
  • 10 g hiivaa (käytin puoli pussia kuivahiivaa)
  • 2 tl suolaa
  • 5 dl sämpyläjauhoja (käytin hiivaleipajauhoja)
  • 5 dl vehnäjauhoja

 

Valmistus:

1. Sekoita hiiva kädenlämpöiseen veteen. Ja kyllä laitoin kuivahiivan suoraan veteen.

2. Lisää joukkoon suola ja jauhot. Sekoita tasaiseksi, älä vaivaa.

3. Peitä kulho kelmulla ja nosta jääkaappiin yön yli. Tein illalla klo 21 ja leipasin aamulla 8.30.

4. Ota taikina huoneenlämpöön ja nappaa taikinasta lusikalla uunipellille leivinpaperin päälle samankokoisia paloja. Älä muotoile tai litistele taikinaa, jotta sämpylöistä tulee kuohkeita. Taikina oli melko venyvää ja sitkoakin löytyi. Sain kuitenkin pikkukauhalla ja lusikalla nosteltua pellille 10 kasaa.

5. Laita uuni kuumenemaan 250 asteeseen ja anna sämpylöiden kohota pellillä uunin lämpenemisen ajan.

6. Paista sämpylöitä 250-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.

 

Ja valmista tuli. Kelpasi minullekin kun itse tein. Tämä ohje menee jatkoon.

Yönylisämpylät

Kasvissosekeitto rosollista

Jäikö jouluna ruokaa yli? Miten tuunaat yli jäänyttä ruokaa edelleen?

Olen aikaisemmin julkaissut joitakin hävikkiohjeita ja tässä vielä yksi siihen sarjaan lisää. Tänä vuonna laatikot olivat mitoitettuja hyvin ja ylijäämää ei syntynyt. Sensijaan rosollia oli jäämässä hyvä määrä, josta kannatti miettiä jotakin jatkojalostusta.

Ainekset

  • rosollin jämät (minun rosollissani on mukana myös omenaa)
  • herneiden jämät
  • salaatin jämät
  • loput perunat
  • kermaa
  • Koskenlaskijajuustoa
  • kasvisliemikuutio
  • 1/2 litraa vettä
  • mustapippuria
  • suolaa
  • keiton päällä hieman smetanaa

Kaikki kattilaan ja hetken muhiminen. Ainekset ovat valmiiksi kypsiä, joten isoja keittoaikoja ei tarvitse. Sauvasekoittimella soseeksi ja siinä vaiheessa mukaan tilkka kermaa ja Koskenlaskijajuustoa. Mausteiden lisääminen oman maun mukaan.
Keiton kaverina oli vastapaistettu sämpylä.

Kasvissosekeitto rosollista

Porkkanaperunalaatikkopihvit 

Lanttulaatikkorieskat

Luuliemi on hyvää ja ravitsevaa

Päätin keittää luulientä. Se on ihan sanamukaisesti luista keitettyä lientä. Luusoppaa 🙂

Tarvitaan:

  • Aikaa 12-48h haluamastaan keittoajasta riippuen. Itse valmistin tällä kertaa noin 14h.
  • Luita (kana, possu, nauta, riista yms. voi myös sekoittaa eri luita keskenään)
  • Haluamiasi mausteita (tässä sopassa oli laakerinlehti, porkkana, sipuli, kuivattua nokkosta, mustapippureita)
  • Suolaa reilusti

Tilasin hovihankkijaltani kassillisen luita. Lähetyksessä olikin hyvin lihaisia hirvenluita. Niistä sitten keittelemään makoisaa luulientä. Luuliemi korvaa omassa keittiössäni pitkälti erilaiset liemivalmisteet ja kuutiot. Keittämiseen menee aikaa, joten silloin on hyvä että on suunnitelmissa rauhallinen päivä kotosalla.  Luita oli  niin  paljon,  että  tarvittiin  kaksi  kattilaa  alkuun.

Luuliemi

Luut kattilaan ja vettä päälle. Itse keitin vedenkeittimellä kiehuvan veden jonka kaadoin alkuun jäisten luiden päälle.
Moni luuliemien mestari paahtaa ensin luut uunissa. Minä usein unohdan koko jutun, mutta hyvää saan silti aikaiseksi.

 

Luuliemi

Luut saavat hiljalleen porista tai paremminkin muhia liedellä. Vesi juuri ja juuri poreilee. Tämä on kärsivällisen kokin hommaa 🙂
Kattilaan laittelin sekaan kaikkea mitä kaapista löytyi. Hieman nahistuneet sipulinvarret, parhaat päivänsä eläneet porkkanat, laakerinlehitiä, suolaa, mustapippureita. Niitä nyt ainakin siellä oli mukana muhimassa.

Luuliemi

Yksi tärkeä ainesosa on viinietikka.  Se auttaa luiden kovia osia vapauttamaan hyviä ainesosiaan liemeen. Etikka pehmentää kovia aineita. Neljän litran kattilalliseen laitoin noin 4 ruokalusikallista viinietikkaa. Luuliemi sisältää proteiineja, jotka pitävät sisällään gelatiinia, kollageenia sekä useita keholle välttämättömiä aminohappoja. Välttämättömät aminohapot ovat sellaisia, joita keho ei pysty tuottamaan itse ja jotka on siksi hyvä saada ruokavalion kautta.

Luuliemi

Muutaman tunnin keittämisen jälkeen liha irtosi luista. Tässä välissä riivin lihat mahdollisimman tarkasti talteen myöhempää käyttämistä varten. Koska saamani luut olivat todella lihaisia niin saan niistä vielä useamman bulledmoose-ruokaa tehtyä.

Luuliemi

Melkoinen keko siitä lopulta syntyikin 🙂

Luuliemi

Palautin riivityt luut takaisin kattilaan jatkamaan muhimista.

Luuliemi

Vähitellen oli aika maistella aikaansaatua lientä. Siitä tuli todella taivaallista. Menee ihan sellaisenaan ja riittää kyllä ateriaksi. Olisi voinut muhitella vielä lisää, jolloin maku olisi tiivistynyt edelleen. Totesin maistellessani, että tämä on nyt hyvä. Voi käyttää sellaisenaan tai lisätä muiden ruokien valmistuksessa antamaan makua. Lihaliemikuutiot saavat taas kuivua kaapissa ihan rauhassa.

Luuliemi

Olen pakastanut annospusseihin luuliemet. Nyt voi vaan ottaa ja käyttää. Valmis liemi säilyy hyvinkin viikon myös jääkaapissa. Jos haluaa rasvattoman liemen niin sen voi antaa jäähtyä ennen säilytykseen laittamista. Rasva nousee tässäkin päällimmäiseksi kerrokseksi jonka voi halutessaan poistaa. Minä en poista. Otan kaikki hyvät käyttöön 😀

 

Pitäisikö jo miettiä, mikä minusta tulee isona?

Tai paremminkin vanhana 😀

Oma kuva

Hyvinvointi, hyvä ruoka ja elämän hallinta ovat olleet sydäntäni lähellä läpi elämän ja työelämän. Varsinainen työelämä on jäämässä taakse ja vielä on intoa ja kipinää, niin mietin ihan vakavasti pientä elämänmuutosta josta ei ole koko elämä kiinni. Apuna ja tukena voi olla myös jatkossa.
Ilot, erot ja surut ovat sitä ominta alaani ja joissa voin toimia tukena ja ohjaajana edelleen.

Haaveenani on ollut jo pidemmän aikaa, että voisin olla verkon kautta tukena ihmisille eri elämäntilanteissa. Pieni yrittäjä minussa on kuiskinut ja rohkaissut eteenpäin. Nyt ollaan siinä kohdassa, että se pieni askel alkuun on otettu. Se on ollut hyvin pieni askel ja jokaisen tavoitettavissa, mutta lopulta kuitenkin niin iso muutos oman pään sisällä. Tänään tarkastellaan tätä kulkemaani prosessia vähän tarkemmin.

Toisessa blogissani on avattu asiaa tarkemmin. Klikkaa itsesi sinne KLIK

Jättikatkaravun pyrstöt

Tiedätkö tunteen tai tilanteen kun jokin asia vaan pyörii mielessä, eikä siltä saa rauhaa. Minulla on ollut katkarapujen kanssa juuri tuollainen kamppailu mielessä. En edes pidä katkaravuista, silti on ollut tarve saada niitä. Nyt päätin käyttää niiden kanssa vähän enemmän suunnittelua ja valmistin kokonaisen ruuan teeman ympärillä.

Se kyllä kannatti ja kokeilu menee varmasti jatkoon. Joten nyt sitten ohjeen tallennusta.

Edellisenä päivänä tein valmiiksi valkosipuli-korianterivoita. Paino sanalla valkosipuli 😀 Klöntti voita, kourallinen korianteria ja yksi valkosipuli. Jälkimmäiset pieneksi leikkurilla ja voin kanssa sekaisin, vähän suolaa mukaan. Sitten vaan pötköksi ja kylmään.

Voita, valkosipulia ja korianteria

Katkaravunpyrstöt olivat pakasteita, joten otin ne hyvissä ajoin sulamaan.

Sulamisen aikana pilkoin kesäkurpitsaa tikuiksi ja vihreää parsaa palasiksi.

Jättikatkaravun pyrstöt

Ainekset paistoin pannulla valkosipulivoi-öljy seoksessa muutaman minuutin melkein kypsäksi. Lisäsin lorauksen limen mehua.

Jättikatkaravun pyrstöt

Nostin paistokset lautaselle ja pannulle pääsi vuorostaan jättikatkaravun pyrstöt.

Jättikatkaravun pyrstöt

Nekin valmistiuvat valkosipulivoi-öljy seoksessa. Päälle ripottelin suolaa, mustapippuria, paprikarouhetta, chilijauhetta ja limen mehua.

Valmiit katkaravut nostelin edellisten paistosten päälle.

Jättikatkaravun pyrstöt

Kaunista ja valmista tuli. Lisukkeena oli vielä kesäperunalohkoja, joiden kastikkeessa oli öljyä, limen mehua (sitä tulikin nyt vähän joka paikkaan 😀 ), sinappia, persiljaa ja basilikaa sekä suolaa.

jättikatkaravun pyrstöt

Hyvää tuli ja tehdään toistekin.

Poikkea myös toisessa blogissani Sinun hyvä elämä

Kuka on blogin takana

Tällä viikolla blogissa on kiinnostava aihe. Nimittäin min itse 😃
Kuka häärii blogin takana. Tai paremminkin blogien takana.
Kirjoitan useampaa blogia. Toisia satunnaisesti ja yhtä säännöllisesti viikottain. On tullut paljon uusia lukijoita, joten pientä esittelyä on ehkä hyväkin tehdä tässä kohtaa.
Osalle toki taidan olla tuttuakin tutumpi, mutta en kaikille lukijoille, niin on välillä hyvä avata vähän taustaa ja innovaatioiden alkulähteitä.

Ei pelkkä ravinto

Hyvä ruoka vaikuttaa paljon. Itselle sopiva ruokavalio pitää kehon kunnossa ja sillä on hyvä olla. Riittävä liikunta huoltaa kehoa ja niveliä, jotta ne pysyvät toimintakunnossa mahdollisimman pitkään. Ihminen on mielenkiintoinen kokonaisuus. Asiat vaikuttavat toisiinsa.

Yksi ulottuvuus hyvinvoinnissa on sisäinen hyvinvointi. Miten käsittelemme asioita joita ehkä emme haluaisi kokea tai jotka tuovat tullessaan surua ja murhetta.

Toisessa blogissani Sinun hyvä Elämä, olen tällä viikolla käsitellyt juurikin tuota puolta levon ja palautumisen näkökulmasta. Pitkän työurani aikana olen käyttänyt myös erilaisia välineitä tunteiden siirtoa tai niiden jättämistä ajatellen.

Tunnetko Huolinuken? Guatemalan vuoristoseuduilta peräisin oleva pieni nukke on monien huolten kantaja. Huolinukke kuuntelee illalla kaikki murheet ja huolet. Silloin on hyvä asettua nukkumaan ja saada rauhallinen yöuni. Hyvä uni on merkittävä asia palautumisen ja hyvinvoinnin vuoksi.
Ohjeeseen pääset TÄÄLTÄ 

Huolinukke

Puhalluksia, avaraa luontoa ja silliä

Kuumaa ruokaa puhalletaan, jotta jäähtyisi nopeammin. Se muuten ei taida oikeasti paljon jäähtyä siitä. Omaan tahtiin viilenee, vaikka pintaan puhaltaisikin.

Moneen asiaan puhaltaminen kyllä auttaa ihan tutkitustikin. Oletko huomannut omassa elämässäsi milloin puhahdat tai ihan tietoisesti keskityt hengittämiseen?Puhaltamista ja punnerrusta mietin joku aika sitten toisessa blogissani. Pääset sinne vaikka tämän linkin kautta Sinun hyvä elämä

Puutarhalla on myös tapahtunut paljon ja erilaista hyödykettä siellä on jo saatavilla. Salaatit löytyvät käden ulottuvilta. Varsinaista lähiruokaa on tarjolla ja sitä ahkerasti käytetään alkukesän aikana.
Puutarhalla usein on myös erilaista kutsumatonta vierasta. Huomasin jälkiä chilin lehdellä, mutta en nähnyt ketään. Kaivoin mikroskoopin esiin ja johan elämää löytyi 😀
Oletko koskaan nähnyt kirvan pieraisua? En minäkään ollut, mutta jotakin sellaista pääsin tänään todistamaan.
Chilin kosketus
Jos tarkkoja ollaan niin kyse on ehkä mesikasteesta mitä nuo jättävät jälkeensä kasvien lehdille.

Kersä on myös niin pitkällä, että Sillijäätelö on tehtynä ja pakastimessa. Huomenna sitä pääsee maistelemaan ruotsalaisten uusien perunoiden kanssa. Herkku on ollut meillä perinteinen kesäherkku lähes 400 vuoden ajan. Kesä ei tunnu tulevankaan ilman sitä.

silli

Puhu itsellesi hyvää

Oletko ankara itsellesi? Onko pahin kriitikkosi korvien välissä? Kaksi kovaa kysymystä suorittajalle. Alun kysymykset ovat todellisia. Olen pitkän työurani aikana ollut useissa keskusteluissa, joissa käsitellään omaa riittämättömyyden kokemusta jonkin asian hoitamisessa. On niin vaikea olla reilusti tyytyväinen siihen mitä tai miten on tehnyt, vaikka varmasti on tehnyt parhaansa jokaisessa tilanteessa. Ollaan helposti hyvin ankaria itselle ja puhutaan epäkunnioittavasti omaa persoonaa kohtaan. Tyytymättömyys estää nauttimasta elämästä ja onnistumisesta. Toki on aina kehittymisen varaa olemassa. Tänään on hyvä hetki keskittää ajatukset siihen, mikä on riittävän hyvää. Kirjoitin aiheesta kokonaisen artikkelin toiseen blogiini Sinun hyvä Elämä Rahat tiukilla

Page 1 of 14

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi