Tänään viinissä keitetty siika. Kala on kiinnostava raaka-aine. Pidän siitä paljon, mutta osaan tehdä sille vain vähän. Osaan tehdä hyvää kalakeittoa tai paistaa sen pannulla. Erilaiset tavat valmistaa kalaa kiinnostavat aina.
Hesarin sivuilta törmäsin ohjeeseen Valkoviinissä keitettyä siikaa ja höylättyä parsaa
Pääsiäisen lounaalta jäi alkoholitonta valkoviiniä. Olin jo aikaisemmin ajatellut että pitää se loppu hyötykäyttää johonkin. Resepti osui siis hyvään saumaan. Parsaakin oli jäänyt kaappiin odottamaan käyttöä.
Tarvitsin:
-
Kaksi siikafilettä
-
suolaa
-
valkopippuria
-
n. 3 dl valkoviiniä (0%)
- Kalaliemipussi
Minut tuntevat tietävät, että valmistelen mielelläni erilaisia liemiä, joiden avulla sitten teen ruokaa. Kalaliemiä on myös pakastimessa tallessa. Tänään kätköstä haettiin yksi liemipussi.
Pannulle kalaliemi ja viini
Siiat maustoin ohjeen mukaan suolalla ja valkopippurilla. Kun liemi oli kiehahtanut, asetin kalafileet pannulle.
Siikafileet pannulle
Suljin levyn. Lämpö pysyy levyllä hyvinkin 5 min, jonka jälkeen hiljalleen viilenee. Kansi päälle ja kala sai hautua liemessään kypsäksi.
Alkuperäisessä ohjeessa oli lisukkeena parsaa. Vähän mukaelin ja oikaisin, vähän nolostikin verrattuna alkuperäiseen ohjeeseen.
Höylätty parsa:
-
vihreää parsaa
-
oliiviöljyä
-
sitruunamehua
-
suolaa
-
mustapippuria
Veistin veitsellä tangot kahteen tai kolmeen siivuun. Lopputulos ei ihan vakuuttanut. Maustoin öljyllä, suolalla ja pippurilla. Ja vasta sitten luin että ne olisi voinut ensin laittaa kuumaan veteen 😀
Pääsivät vähän käänteisessä järjestyksessä kypsymään, mutta mitä siitä. Kaunista tuo nyt ei ehkä ole.
Rasvat ja mausteet kelluu tässä mallissa nyt veden päällä.
Muuten lisukkeksi olin valmistanut porkkana-bataatti-sipuli gratiinia. Eli raaka-aineet pieneksi, uunivuokaan ja sekaan juustoa (minulla koskenlaskijaa sekä raastettua emmentalia) ja kermaa. 170 astetta ja 30 min uunissa. Chiliä rakastavana olin laittanut pari kokonaista chiliä mukaan uunivuokaan. Niin kauan kun chili pysyy kokonaisena, se ei mausta koko ruokaa. Voin rikkoa sen vasta lautasellani.
Valmista tuli
Kalasta tuli todella hyvä ja maukas. Vähän emmin vaalean kalan olmimaisuutta, kun mitään paistopintaa ei ollut tuomassa mielikuvaa herkullisuudesta.
Tämä ohje menee ehdottomasti jatkoon. Vähän rohkeammin saa maustaa, mutta ei liikaa jotta kalan ominaismaku ei katoa.
Vastaa