Isänpäivän ruokalistalle päätyi isoäidin liharullat. Jostain syystä en ole niistä kirjannut ohjetta ylös vaikka olen niitä aikasemminkin tehnyt.
Vilkuilin vanhoja ohjeita Kotiruoka – keittokirjasta sekä Maija keittää kirjasta. Mielessä siinsi ihanan mureat kermakastikkeessa muhineet liharullat. Siispä hyvä liha kaupasta matkaan ja ruokaa tekemään.
Näitä tarvitsin:
- Naudan sisäpaistipala
- Kuivattuja luumuja
- Aura sinihomejuustoa
- Pekonia
- Suolaa
- Valkopippuria
- Voita paistamiseen
- Kermaa
- Luulientä (oma tekemää) tai lihaliemikuutio
- Maitzena suurustamiseen tarvittaessa
Aluksi leikkasin paistin ohuiksi siivuiksi ja nuijin niitä ihan vaan nyrkillä. Ladoin lihat lautaselle niin että samalla meni joka väliin suolaa ja valkopippuria. Saivat maustua sillä välin kun valmistelin muut tarvikkeet esille.
Rullausvaiheessa lisäsin lihan päälle pekonia ja luumua tai vaihtehtoisesti pekonia ja sinihomejuustoa. Käytännössä sisälle voi laittaa mitä vaan itselle mieluista.
Kääryleen muotoon ja paketti tikulla kiinni. Luumulliset saivat yhden tikun ja sinohomejuustolliset kaksi tikkua. Pitäähän ne jotenkin erotella 🙂
Paistinpannulla voissa hieman pintoja kiinni, niin pysyy mehevyys rullassa. Paistamisen ajaksi kannattaa laittaa tuuletus päälle. Meillä tänään reagoivat palohälyttimet pariin kertaan. Olivat vähän herkällä päällä.
Asettelin rullat valurautapataan hautumaan. Päälle pannunpesuvettä (paiston jälkeen pannulle vettä ja kaikki maut talteen. Siivilöin veden ennen pataan laittamista) sekä purkillinen kermaa.
Hautumisen aikana tunnustelin liemen makua. Tarvittaessa voi lisätä haluamaansa maustetta mukaan. Liemestä tein lopulta hieman kastiketta suurustamalla Maizenaan. Hyvin voi ihan jauhoilla suurustaa, mutta tällä kertaa näin. Kastikkeita meillä ei paljon käytetä, niin en osaa niitä oikein tehdä. Nyt oli niin hyvänmakuiset liemet että oli pakko vähän koittaa tehdä.
Hauduttelin rullia tunnin verran ehkä vähän ylikin. Kun rullat pysyvät nesteen sisällä niin ne eivät pääse kuivumaan. Jonkun kerran kääntelin päällimmäisiä ympäri hauduttamisen aikana.
Kypsistä rullista poistin tikut. Paitsi homejuustoisista, jotta tunnistaa myös pöydässä, jos sellaiseen on tarvetta.
Mielettömän hyvien ja mureiden liharullien lisukkeena oli keitettyjä perunoita, porkkanaa sekä uunissa paahdettuja punajuuria. Upean makuinen kastike kruunasi aterian.
Kyllä isoäidit tiesivät miten hyvä ruoka tehdään.
tiima
Harvoin tulee tehtyä. Pyhä/juhlaruokaa se on tainnut olla isoäidinkin aikoihin 🙂
Nadine G / Via Per Aspera Ad Astra
Niinpä, tuntuu siltä, että ennen vanhaan ruoanlaittoon panostettiin ihan eri tavalla.
Pitäisi ottaa tän reseptin kokeiluun. En ole tehnyt liharullia ikuisuuteen.